|
|
|
|
|
|
MediPsyko
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Luokkaympäristö määrää koulu-uran laatua ja suuntaa
Suomalaiskoululaisten hyvinvointia voidaan parantaa ilman lisäresursseja.
|
Suomalaistutkimuksessa noni 800 oppilaan joukosta enemmistö voi hyvin, mutta jokaisesta keskikokoisessa luokasta löytyi silti 3-4 huonosti voivaa. Odottamatonta oli, että yleisopetuksen ja testein valittujen luokkien oppilaista joka neljäs oli ”onneton suorittaja” eli koulumenestys oli hyvä, mutta psyykkiset perustarpeet hataralla pohjalla. Odotusten mukaisesti ”motivoitumattomien ja heikosti suoriutuvien” ryhmässä oli yliedustus pojilla ja erityisoppilailla. Uuden oppiminen on mahdollista vain, jos oppilas voi hyvin, sillä täyttämättömät perustarpeet sitovat henkisiä voimavaroja. Koululaisten hyvinvointia voidaan tukea ottamalla lähtökohdaksi psyykkiset perustarpeet: autonomia, pätevyys ja liittyminen. Mitä paremmin nämä tarpeet täyttyvät, sitä parempaa oppimistulosta voidaan odottaa. Oppilaan hyvinvointia edistää, jos hän kokee olevansa oman oppimisensa ”ohjaimissa” ja kuuluvansa ryhmään. Pätevyyden tunne saa tarttumaan uusiin haasteisiin. Ulkonaisen palkitsemisen sijasta tulisi keskittyä iloitsemaan kehittymisestä: sekä oppilaan omasta että yhteisesti muidenkin oppilaiden kehittymisestä – se innostaa pinnallisen suorittamisen sijasta kohdistamaan voimavarat todelliseen oppimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että tietyn tyyppiseen luokkaan joutuminen tai pääseminen määrää koulu-uran laatua ja suuntaa. |
|
MediPsyko 25.5.2007 18:37 Lähde Is a majority enough? Psychological well-being and its relation to academic and prosocial self-regulation and achievement at school. Thuneberg, Helena. University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Applied Sciences of Educati |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|