| |
| |
 |
|
| |
| |
Suomen Akatemia
|
| |
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
Kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen nakertaa suomalaisia suojelualueita
| |
Pohjois-Suomessa on vielä kohtuullinen määrä luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Näiden suojelua tulisi arvioida etenkin metsien muutosten ja lajiston dynamiikan näkökulmasta. Tätä ei ole Suomessa tai muualla maailmassa aikaisemmin juurikaan tehty. Metsäekologian professori Jari Kouki on selvittänyt Suomen Akatemian rahoituksella, millaisia vaikutuksia ympäristönmuutoksilla on metsissä elävien lajien elinolosuhteisiin ja suojelutarpeisiin.
Ympäristö- ja ilmastonmuutosten voimistuminen aiheuttaa entistä todennäköisemmin paikallisia sukupuuttoja, etenkin jos suojelualueet ovat pieniä tai niitä on harvassa. Pohjoiset alueet ovat polttopisteessä varsinkin ilmastonmuutoksen vuoksi.
Monet suojeluohjelmat perustuvat ajatukseen, että alueet pysyvät muuttumattomina ja tarjoavat pysyvän elinympäristön uhanalaisille lajeille. Pohjoinen havumetsä muuttuu kuitenkin jatkuvasti, myös ilman ilmastonmuutosta. Luonnollisen kehityksen vuoksi suojelualue voi muuttua lajille sopimattomaksi ajan mittaan.
Metsiköiden sisäisten, sukkessiodynamiikkaan liittyvien muutosten lisäksi suojelualueen lajistoon vaikuttavat ulkoiset, usein laaja-alaiset muutokset, kuten elinympäristöjen pirstoutuminen ja ilmastonmuutos.
Ilmastonmuutoksen takia kasvillisuusvyöhykkeiden rajat hivuttautuvat ylöspäin, jolloin aikoinaan edustava alue saattaa muuttua epäedustavaksi. Tämä tulee huomioida suojelualueiden pysyvyyttä ja kokoa suunniteltaessa.
Pienet ja erillään olevat alueet ovat muutenkin epäedullisia lajiensuojelussa, etenkin sellaisten lajien kohdalla, jotka eivät pysty helposti siirtymään alueelta toiselle. Lisäksi edustava ympäristö voi pienellä alueella kehittyä muutamassa vuosikymmennessä epäedustavaksi. Esimerkiksi kuolevat haapapuut, jotka tarjoavat elinympäristön yli 50 uhanalaiselle lajille, saattavat kadota maisemasta kokonaan puolessa vuosisadassa.
- Suomalaisella metsäekologian tutkimuksella on hyvät lähtökohdat tarjota uusia ratkaisuja metsien käytön ekologisen kestävyyden parantamiseksi, toteaa Jari Kouki. - Päätöksenteon on perustuttava kiistattomaan tietoon päätöksen vaikutuksista. Suojelualue voidaan purkaa 20-30 vuoden kuluttua, jos suojelupäätös huomaataan "vääräksi", mutta jos arvokas metsikkö esimerkiksi hakataan, vastaavan alueen kehitys voi kestää 100-150 vuotta.
Kouki esitteli tuloksia Akatemian tiedeaamiaisella 9.8.2007. |
|
| Suomen Akatemia 9.8.2007 11:53 Lähde Suomen Akatemia / Tiedeaamiainen 9.8.2007 - Jari Kouki |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|